Erityisen tärkeät elinympäristöt

    Metsälain kymmenennessä pykälässä on lueteltu muutamia erityisen arvokkaita metsäluonnon elinympäristöja. Mikäli nämä ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia, tulee niitä koskevat metsän käyttö- ja hoitotoimenpiteet tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä että niille voidaan tehdä esimerkiksi harkittuja poimintahakkuita. Suositeltavinta on että luonnontilaisilla elinympäristöillä ei tehdä mitään toimenpiteitä. Alueet ovat yleensä hyvin pienialaisia joten niiden käsittelemättä jättäminen ei aiheuta taloudellisia menetyksiä.

     Metsälain 10§ erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:

    Kirkasvetinen luonnontilainen lähdepuro on erityisen tärkeä elinympäristö. Kuva: Anne Annala

    1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt.

    2) suoelinympäristöt, joiden yhteinen ominaispiirre on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous:

    a) lehto- ja ruohokorvet, joiden ominaispiirteitä ovat rehevä ja vaatelias kasvillisuus, erirakenteinen puusto ja pensaskasvillisuus

    b) yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, joiden ominaispiirteitä ovat erirakenteinen puusto ja yhtenäisen metsäkorte- tai muurainkasvillisuuden vallitsevuus 

    c) letot, joiden ominaispiirteitä ovat maaperän runsasravinteisuus, puuston vähäinen määrä ja vaatelias kasvillisuus 

    d) vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot 

    e) luhdat

    3) rehevät lehtolaikut, joiden ominaispiirteitä ovat vaatelias kasvillisuus, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen puusto ja pensaskasvillisuus

    4) kangasmetsäsaarekkeet, jotka sijaitsevat ojittamattomilla soilla 

    5) jyrkkärinteiset, pääosiltaan vähintään kymmenen metriä syvät rotkot ja kurut

    6)vähintään kymmenen metriä korkeat jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät

    7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.

     

     

    Muokattu 7.7.2016 12.02