Hirvi

    Hirvi, Alces alces (L.) on 1-3 metristen havu- ja lehtipuutaimikoidemme merkittävin tuhoeläin talvella paksun lumen aikaan. Leppää ja kuusta hirvi syö harvoin. Hirvien levinneisyysalue kattaa koko maan. Hirvivahingoille on tyypillistä, että ne toistuvat samassa taimikossa vuosittain. Pahimmassa tapauksessa toistuvat tuhot tekevät taimikosta kehityskelvottoman. Hirvet katkovat oksia ja latvakasvaimia sekä ohuimpien puiden päärankoja. Näistä seuraa kasvutappioita ja laatuvikoja. Sivuoksien syönti ja lehtien riipiminen voi kuivattaa latvakasvaimen. Kookkaidenkin haapojen sekä nuorten havupuiden kuoren vioittaminen syömällä aiheuttaa pysyviä runkovikoja. Vähäisempää vahinkoa syntyy sarvia hankaamalla ja nuorimpia taimia tallaamalla.

    Hirven runkosyöntiä. Kuva: Juho Matala

    Tuhokorvauksia on maksettu vuosittain metsänomistajille ja vuonna 2001 korvaukset olivat 4,5 miljoonaa euroa. Hirvien aiheuttamien tuhojen määrä riippuu olennaisesti hirvikannan suuruudesta, jota pidetään kurissa metsästyksellä. Karkoteainekäsittelyllä pystytään ehkäisemään tuhoja. Männyn ylimmät kasvaimet on käsiteltävä karkoteaineella. Käsittely on toistettava joka vuosi, kunnes taimet ovat yli kolmimetrisiä. Taimien latvoihin voi asettaa myös syöntiä ehkäiseviä muovisia suojia. Aitaamalla tuhoalttiit taimikot saadaan tehokas suoja hirvituhoja vastaan. Paukkulaitteet, lippusiimat ja esim. pelättimet antavat vain väliaikaisen suojan hirviä vastaan, sillä hirvet tottuvat näihin pelotteisiin suhteellisen pian. Nuolukivien sijoittelulla voidaan lisäksi ohjata hirvien ravinnonkäyttöä tuhoille alttiin vaiheen ylittäneisiin taimikoihin tai esim. voimalinjoille ja talvisille hakkuualoille. Ylitiheä etukasvuinen lehtipuuvesakko lisää tuhoriskiä männyntaimikoissa.

    Uutta ja vanhaa talvisyöntiä. Kuva: Juho Matala


    Hirven syöntijälki. Kuva: Juho Matala

    Muokattu 31.7.2013 8.31