Myyrät

    Kylestynyt myyränsyömä taimi. Kuva: Heli Viiri

    Myyrät ovat metsän uudistusalojen ja pellonmetsitysten ongelma. Pahimmassa tapauksessa ne pilaavat kokonaan uuden taimikon.

    Peltomyyrä, Microtus agrestis aiheuttaa valtaosan kaikista myyrätuhoista. Metsämaalla se tekee tuhonsa pääasiassa talven aikana nakertamalla puun kuorta lumen alle jääneessä rungon osassa, mutta pellonmetsityksissä suurin osa tuhoista voi tapahtua jo kesällä.

    Metsämyyrä, Clethrionomys glareoluson erikoistunut silmujen syöntiin, se napsii silmuja jopa 4 m pitkistä männyn ja kuusen taimista. Usein se kaluaa myös uusien kasvainten kuorta.

    Lapinmyyrä, Microtus oeconomus on Pohjois-Suomen tuholainen, joka tekee siellä vastaavia tuhoja kuin peltomyyrä Etelä-Suomessa. Laji elää etenkin pakettipelloilla ja turvemailla. Se jyrsii kuoren rungon tyveltä, juurenniskasta ja juurista. Lapinmyyrä iskee jopa täysikasvuisiin mäntyihin.

    Vesimyyrä, Arvicola terrestris on juuristotuholainen. Se kaivaa käytäviään ja syö puiden juuria multamailla, etenkin vesien lähellä.

    Pelto- ja metsämyyrä aiheuttavat noin 3–5 vuoden välein toistuvina myyräkannan huippuvuosina (>400–500 yks./ha) laajoja tuhoja erityisesti koivun ja männyn taimikoissa sekä toisinaan myös kuusen taimikoissa. Peltomyyrä syö kaikkia taimia maanpinnan yläpuolella lumen alla. Metsämyyrä syö havupuiden taimien latvasilmuja, kaluaa latvan oksia (jopa 4-5 m korkeudessa) ja myös pieniä taimia lumen sisällä. Metsätuhojen suorat vaikutukset ovat: taimien kuolleisuus, kasvuhävikki, laatutappiot ja epäsuorat vaikutukset: syöntivaurioihin tarttuvat sieni-infektiot, väriviat ja laho. Myyrien huippuvuotena 2008 olivat kokonaistuhot 20 000 ha, joka vastaa 36 miljoonaa tainta ja rahallisesti tämä on 18 miljoonaa €.

    Varsin merkittävästä tuholaisesta on siis kysymys, sillä jo pelkästään Aasiassa jyrsijät syövät vuosittain 5-10 % riisisadosta (6 % riittäisi ruokkimaan 225 miljoonaa ihmistä yhden vuoden ajan).

    Metsäpuiden myyrätuhojen torjunnassa on tärkeä tuntea tuhoja altistavat tekijät:

    * Myyrätuhoriski on suurimmillaan populaatiosyklin huippuvaiheessa, jolloin on turvallisinta istuttaa taimet heti myyrähuipputalven jälkeisenä keväänä. Syysistuttaminen kasvattaa myyrätuhoriskiä.
    * Erityisesti peltomyyrät ovat erittäin riippuvaisia heinäkasvien antamasta suojasta ja ravinnosta, jolloin myyrätuhoriski suurin runsas heinäisillä uudistusaloilla. Uudistusalan läheisyydessä oleva pakettipelto kasvattaa tuhoriskiä.
    * Myyrät asuvat ja pesivät mielellään suojaisissa hakkutähdekasoissa, jolloin ne välttyvät saalistavilta petoeläimiltä ja – linnuilta.
    * Myyrätuhoriski on suurempi muokkaamattomilla eloperäisillä kuin muokatuilla kivennäismailla. Laikkumätästys tehostaa taimen kasvua, vähentää pintakasvillisuuden määrää ja myyrätuhoja.
    * Avohakkuu on huonoin päätehakkuumenetelmä, sillä se lisää myyrille suotuisia yhtenäisiä heinäalueita. Jättöpuut ehkäisevät heinän valtaamista, jolloin taimikossa on vähemmän myyriä. On suositeltavaa jättää niin paljon kuin on mahdollista yksittäisiä puita ja puuryhmiä uudistamisalueelle.
    * Lehtipuun taimet ovat havupuita alttiimpia myyrätuhoille ja kuusi on mäntyä alttiimpi tuhoille. Visakoivua ja muita arvokkaita puulajeja kannattaa suojella erityisen hyvin.
    * Istutuspaikkaa eteläisempien alkuperien taimet ovat alttiimpia myyrätuhoille kuin istutuspaikan kanssa samaa tai pohjoisempaa alkuperää. Ruotsissa on kontortamänty kärsinyt myyrätuhoja. Erityisesti istutetut kuusen taimet ovat luonnontaimia alttiimpia tuhoille.
    * Taimien tuhoalttius ja tuhoista toipumiskyky paranee taimen koon ja iän kasvaessa. 
    * Runsaasti typpeä ja vähän puolustusyhdisteitä sisältävät taimet ovat alttiimpia myyrätuhoille.
    * Taimisuojien ja myyräkarkotteiden käyttö alentaa merkittävästi myyrätuhoriskiä. Taimisuojaa kannattaa käyttää pellonmetsityksessä ja aina, kun istutetaan visakoivua ja haapaa. Mekaaniset suojat ovat tehokkaita, mutta melko kalliita. Koivu- ja hybridihaavan taimet suositellaan suojattavaksi taimisuojilla erityisesti pellon metsityksessä, jos viljelyn jälkeen on odotettavissa myyräkannan voimakasta kasvua. Myyräkarkotetta ei saa levittää puutumattomille puun osille tai lehdille. Levitysajankohta ei saisi olla ennen tai jälkeen sateen. Myrkyt ovat tehokkaita myyriä vastaan, mutta niiden haittapuolena on suuri sekundäärimyrkytyksen riski luonnonvaraisille pedoille ja kotieläimille. Loukkupyynti kannattaa tehdä mahdollisimman myöhään syksyllä lisääntymiskauden jälkeen, jolloin yhden yön parhaat saaliit 50 loukulla voivat olla 30–40 myyrää.

    Muokattu 7.7.2016 14.35