Rusko- ja pilkkumäntypistiäinen

    Ruskomäntypistiäiset männyssä. Kuva: Heli Viiri

    Ruskomäntypistiäisen, Neodiprion sertifer toukat syövät männyn edellisen vuoden neulaskertoja ja pilkkumäntypistiäisen, Diprion pini toukat saman vuoden neulasia.  Pilkkumäntypistiäisen joukkoesiintymät ovat paikallisia ja harvinaisempia kuin ruskomäntypistiäisellä.  Noin 5-6 vuoden välein tavataan paikallisia joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä syödään lähes neulasettomiksi. Laajoja joukkoesiintymiä on sattunut 20–30 vuoden välein. Tilanne muuttuu uhkaavaksi, jos tuhot toistuvat samalla alueella useita vuosia.  

    Neulasten menetys merkitsee puustossa kymmenessä vuodessa noin 40 %:n kasvun menetystä. Vahingot ovat pääasiassa kasvutappiota, jonkin verran voi kuolla heikoimpia puuyksilöitä. Heikentyneet puut altistuvat myös seurannaistuhoille.

    Torjunta on tarpeen, jos taimikoiden kehitys on uhattuna tai varttuneen metsän kasvutappiot uhkaavat nousta suuriksi. Tehokkain torjuntakeino on nopeuttaa toukkia tappavan virustaudin leviämistä ruiskuttamalla tuhoalueelle mäntypistiäisvirusta. Tämän biologisen torjuntakeinon käyttö on muulle luonnolle ja ihmiselle vaaratonta. Kaikki metsänhoidolliset toimenpiteet tulee suorittaa vasta joukkoesiintymän jälkeen.

     

    Muokattu 31.7.2013 9.55