Tuhot

     Metsätuhot

    Metsätuhojen aiheuttajat jaetaan kahteen pääryhmään: elottomiin (abioottisiin) ja elollisiin (bioottisiin). Elottomista tuhonaiheuttajista suurimpia ovat maaperä- ja säätekijät. Merkittävimpiä elollisia tuhonaiheuttajia ovat hyönteiset, sienet sekä selkärankaiset.  Myös ihminen saattaa omalla toiminnallaan altistaa metsää tuhoille esimerkiksi korjuuvaurioiden kautta.

    Hirvi ruokailee mielellään nuorissa männyntaimikoissa, pääasiassa paksun lumipeitteen aikaan. Koivuntaimet maistuvat niille ympärivuotisesti.

    Myyristä erityisesti peltomyyrä nakertaa talven aikana taimien kuorta lumen alle jääneistä osista.

    Tukkimiehentäi on nuorten havupuuntaimien vaarallisin tuholainen.  Se nakertaa taimen kuoreen laikkuja, jotka lopulta kuivattavat puun.
    Varttuneita kuusikoita uhkaavat kirjanpainajat jotka lisääntyvät kaarnan alla ja leviävät läheisiin puihin.
    Ytimennäivertäjät lisääntyvät männyn kaarnan alla ja nakertavat latvakasvaimen ontoksi.

    Juurikäävät ovat yleisin juuristotauteja aiheuttavat sienet.

    Surmakkasieni aiheuttaa männyille ja lehtikuusille kohtalokasta männynversosurmaa.

    Männynversoruoste vaivaa taimikoita, joissa kasvaa mäntyjen lisäksi haapaa, joka toimii ruostesienen väli-isäntänä.

    Lumituhoja syntyy kun märkä ja painava lumi jäätyy puiden latvuksiin. Alttiimpina lumituhoille ovat etenkin pitkään ylitiheinä kasvaneet harvennetut männiköt.

    Lisätietoja: metla.fi

    Muokattu 30.7.2013 15.30